ISON POMON HYVÄSSÄ HUOMASSA

Tiedättekö sen tunteen, kun hätkähdät hereille tarunomaisesta unesta etkä ole täysin varma, kummassa todellisuudessa elät juuri nyt?
Tämänhetkisessä asuinpaikassamme, Kommondori Hernandezin tai ihan vaan ison pomon palatsissa Palawanin saarella ei voi olla vielä kolmen päivän jälkeenkään täysin varma. Päivittäiseen arkeemme kuuluu nimittäin oma autonkuljettaja, henkivartija, kokki sekä liuta muita palvelijoita. Saamme joka päivä valita mitä syömme ja mihin aikaan sekä minne tahdomme mennä ja milloin. Mikäli iskee tarve rentoutua, on vapaassa käytössämme pomon uima-allas sekä patiot aurinkotuoleineen. Mikä ihmeellisintä, me emme ole tehneet tämän ylenpalttisuuden eteen yhtikäs mitään. Kaksi suomalaista tyttöä sattui vain samalle lennolle kommondorin ja hänen kenraalikaverinsa kanssa vuosi sitten, ja lento oli juuri tällä kertaa myöhässä. Sosiaalisia veikkoja kun ovat, päättivät herrat ryhtyä juttusille tyttöjen kanssa ja pyysivät heidät samalta istumalta juhlimaan syntymäpäiviään. Hätäisen harkinnan jälkeen he suostuivat, ja pääsivät ensimmäistä kertaa kokemaan perifilippiiniläistä vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Vuoden kuluttua Janita palasi takaisin Puerto Princessaan mukanaan kolme vitivalkoista ja hämmentynyttä ystäväänsä. Nyt, kolmannen päivän iltana tunnelma on rentoutunut ja kotoisa, meidät kaikki on toivotettu tervetulleiksi perheeseen ja olemme osallistuneet kaikkeen fiestasta aamukirkkoon. Huomenna pomon auto kuljettaa meidät bussiasemalle, josta suuntaamme kohti paratiisimaista El Nidoa. Vakaa aikomuksemme on kuitenkin palata tänne jouluksi, ja jos oletukseni osuu edes oikeaan suuntaan, on luvassa aikamoinen spektaakkeli.
Juho

Huomenna matka voi alkaa

Huomista päivää on muuten odotettu. Nimittäin meidän 2kk reissu Filippiineille alkaa! Edessä on todella pitkä lentomatka, mutta se ei paljon haittaa sillä päästään lämpimään ihanien ihmisten luo. Jännitttttttttäää!!!
Tässä kuvia viime reissulta. Tälläkin kertaa suunnataan samoihin maisemiin.