HAMDI

Sain kuvauspyynnön sähköpostiin raskaana olevalta Hamdilta, joka pyysi minua ikuistamaan perheensä lapsen syntymän jälkeen. Innostuin ideasta ja pyysinkin häntä kuvattavaksi ennen lapsen syntymää. Treffit sovittiin Punavuoreen ja tänään käytiinkin jo kuvailemassa.

Hamdi kertoo fiiliksiään näin;

“Minun kohdallani raskaus on sujunut hyvin pahoinvoinneista huolimatta. Vaikka raskaus on mitä siunatuin asia maanpäällä, on ollut päiviä, jolloin kipujen takia ei meinaa jaksaa. Koen olevani kuitenkin maailman onnellisin ihminen tällä hetkellä.

Raskaus herätti minussa aluksi vähän pelkoa. Olen miettinyt ja pelännyt, että tuleeko minusta hyvä äiti, osaanko olla yhtä ihana kuin oma äitini on minulle ollut tai että pystynkö tarjoamaan kaiken tarvittavan lapselleni.

Koen olevani nuori äidiksi ja minua jänniittää miten käy, koska opiskeluni keskeytyi. Onneksi tuollaiset ajatukset ja pelot eivät ole elämää myllertäviä asioita nimittäin olen niin kiitollinen miehestäni. Hän on ihanin mies minulle maan päällä ja hän pystyy elättämään meidän perheen.

Joka ilta kiitän Jumalaa miehestäni, sillä ilman häntä en osaisi kuvitellakaan millaista elämäni olisi. Mieheni auttaa kotitöissä ja kaikessa muussakin. Nyt varsinkin raskauden aikana häneltä saatu hemmottelu on sanoin kuvaamatonta!

Muistan, kun ensimmäistä kertaa mieheni pesi astioita, se oli minulle suorastaan shokki. Meidän kulttuurissa monet miehet ovat omaksuneet ”mies tuo leivän kotiin ja nainen tekee kotityöt sekä hoitaa lapset”- roolin. Mielestäni se on todella todella tyhmä ajattelutapa. Onneksi meidän uusi sukupolvi (somalimiehet, jotka ovat syntyneet/kasvaneet täällä) on tullut järkeen ja huomanneet, ettei asia mene niin. Nainen on ihminen missä muutkin ja kaipaavat kumppania rinnalleen, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Yhdessä on paljon helpompi selvitä asiasta kuin asiasta.”


FRAMES OF LOVE

Pitkäsen perheen kanssa kuvailtiin auringonlaskun aikaan Oulun Nallikarissa. Pyysin perheeltä tekstiä näihin kuviin. Perheen äiti Paukku kertoi tämän runon sopivan hyvin heidän elämäntilanteeseen;

Hetkestä hetkeen.

Elonaikamme mainen on hetkiä vain
ja ne kohtalo yhteen liittää,
on kausia onnen, niitä mä hain, myös huolia matkalle riittää.
Lapsuusaika on herkin tuokio vain vaikka luulin se kestävän aina,
ei neuvot, ne joita lapsena sain,
elon vaa’assa paljon paina.

Kun elämän kaari on korkeimmillaan
voi kohtalo paljonkin antaa, 
jos pakko on oppia luovuttamaan
uusi päivä voi kukkia kantaa. 
Kun aina astelet pystyssä päin
surun tullenkin hymyillä jaksat,
tasapainossa mielesi säilytät näin
kohtalolle laskusi maksat.
Vuosien ohitse soljuvan nään,
aina vaipuu päivät ja hetket,
ei pelkoa lie, että reitille jään
saan kahlata määrätyt retket.
Turha lienee pelätä kohtaloaan
sillä pelko ei apua toisi,
näin hetkestä hetkeen vaeltamaan
minut luotu on, muuta en voisi.


Runon lähde: http://maisamaamontalomaalla.blogspot.fi/2015/09/hetkesta-hetkeen.html