LINNAN JUHLAT


Presidentti Henriikka puolisonsa Laurin kanssa.

Presidentin puoliso Lauri Pajula kertoo näin fiiliksiään eilisistä juhlista;

“Kävellessäni mukulakivikatua Helsingin keskustassa kohti Töölöä, tiesin että olen voittanut itseni. Anarkistit silmäilivät minua arvioiden, olisinko minä heille kohde purkaa vihaa. Kiihdyttäessäni askelia, näin kauempana joukon Isänmaan puolustajia. Oikeastaan, ennen kuin näin heitä, haistoin tuoreen lankin heidän maihareissaan, jota sateinen itsenäisyyspäivän alkuilta vahvisti. Pilottitakkien suhistessa kilpaa tuulen kanssa, tunsin rauhoittuvani. ”Ei he minua halua, vaan kunnon vastuksia”, ajattelin.

Tuuli oli piessyt kasvoni kävellessä niin, ettei kukaan haluaisi piestyä lyödä.

Palataan ajassa taakse viikon päivät. Päätimme järjestää Linnanjuhlat kavereille. Kunnon juhlat tähän pimeään, lumettomaan talveen! Aikaisempina vuosina juhlittiin Movember –avustuspörssiyrityksen liikevoittoa, mutta se tuntui, jos ei kuvottavalta, niin tylsältä ainakin.

Pienellä kolmen hengen porukalla kokoonnuimme Helsingin keskustan liepeille, Janitan kotiin, suunnittelemaan juhlan kulkua. Saimme Facebook-kutsun tehtyä, enään ohjelma puuttui.

Seuraavia suunnittelukertoja ei tullut. Seuraavan viikon makasin sängyn pohjalla, lääkkeiden lievittäessä tuskaa, jonka keuhkokuumeen kaltainen tauti ei päästänyt minua ulos. Usko juhlien onnistumiseen alkoi sammua voimien vähetessä. Meidän juhliin kaavailema feministipressa perui osallistumisensa muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivää. ”Emme selviä”, oli päällimmäisenä mielessä. Valta kiihotti monia tuttuja. Kymmenet soitot ja tekstiviestit perusteluineen vallan houkuttelemana antoi minulle edes pienen kipinän jatkaa.

Kun Itsenäisyyspäivää edeltävänä perjantaina toivuin minua koetelleesta flunssasta, sai minut kuumeen jälkeinen masennus otteeseen. Olin menettänyt toivon. Annoin nälän ravistella kehoani, kuten nälkä teki myös veteraaneille rintamalla. Sain siitä virtaa. Nousin sunnuntaina iltapäivä kahdelta ylös, nälkäisenä, mutta katse kohti kauniin Suomen itsenäisyyden juhlaa. Siitä alkoi myös matka kohti Presidentin puolisoksi yhdeksi kokonaiseksi illaksi. Mikä tilaisuus! Tukka tyylikkäästi taakse kammattuna laskostin varovasti puvun autoon ja läksin kohti Helsinkiä. Kello oli tuolloin neljä. Kuudelta hymyilisin jo vieraita vastaanottaessa. Sitä ennen piti ehtiä vielä kahville vanhan ystäväni kanssa, joka Rovaniemeltä asti oli saapunut pääkaupunkiin kokomustissa vaatteissaan, maiharit kiiltäen tuoreesta lankista.

Ehdin juhlapaikalle vartin yli viisi. Aikaa oli hyvin puvun vaihtoon ja juhlatilan järjestelemiseen. Ohjelman ehtisi suunnitella kätellessäkin.”

Kiitos kaikille mukana olleille<3

7 Comments

  1. Anonyymi 07.12.2015

    Mitkä nää tämmöset "linnan juhlat" siis oli? Avaatko vähän? Hauskan näköstä anyway 🙂


  2. Janita Autio 07.12.2015

    Parin tunnin sisään saan tähän tekstin. Mutta järkättiin omat linnan juhlat kavereiden kesken 🙂


  3. Anonyymi 07.12.2015

    Onnellisen näköstä porukkaa. Iloisia ilmeitä ja naurua näyttäs olleen. Mahottoman kauniita ja komeita ihmisiä 🙂
    -Juuli


  4. Anonyymi 07.12.2015

    kaikki niin kauniita. ei meikkiä, ei korvakoruja. Luonnollista kauneutta, kaikki kuin malleja!


  5. Anonyymi 08.12.2015

    Oliko teillä oikeesti siellä vieraana nuori Sibelius 🙂 (11. kuva alusta lukien, mv)? Mielettömän hienoja kuvia! Ja ihmisiä!


  6. talomerenrannalla 08.12.2015

    Vau! 😮 sanattomaksi vetää.


  7. Anonyymi 10.12.2015

    Nuori sibelius kyllä iski silmä
    Kaikki kauniita ja komeita ihanan luonnollisia


Comments are closed.