MARISA SYDÄN RASMUS

“Jos haluaa luoda jotain, se tulee ensin nähdä mielessään. Kaikki on aina aluksi ollut vain pelkkää kuvitelmaa, vain varovainen toive tai välähdys – hienoin keksintö, vaikuttavin rakennus tai hauskin tapahtuma. Niin myös meidän häät olivat vielä reilu kuukausi sitten vain visio siitä, mitä elämämme suurin päivä voisi täydellisimmillään olla.
Päivään liittyi realistisesti ajateltuna ihan liikaa unelmia. Valitettavasti en koskaan ole ollut realisti vaan pikemminkin idealisti. Niimpä tiesin, että pettyisin itseeni, jos en edes yrittäisi toteuttaa unelmiani. Parempi yrittää ja epäonnistua kuin jättää yrittämättä. Sitä elämä vaatii, jos haluaa elää täysillä: epäonnistumisen pelon voittamista.
Oli järjetön riski yrittää järjestää häät ulkona, kyllähän me tiesimme sen. Suomen kesä. Häistä olisi voinut tulla täydellinen katastrofi ja vieläpä todennäköisesti. Mutta me päätimme yrittää, silti.
Halusimme elää elämämme suurimpana päivänä unelmaa.
Käytännössä suunnittelin häitä vuosien ajan, me kun seurustelimme mieheni kanssa ennen avioitumista lähes seitsemän vuotta. Kun sitten tämän vuoden maaliskuussa annoimme toisillemme lupauksen avioliitosta, kaikki oli jo valmista. Oli aika päättää ottaa riski ja toteuttaa unelmamme. Niimpä varasimme upean Ruustinnanhovin Haapavedeltä, etsimme sopivan teltan ja aloitimme lähipiirin psyykkauksen massiivisia häätalkoita varten.
On kamalan laimeaa sanoa, että riskinotto kannatti, niin upeasti kaikki lopulta järjestyi. Siinä päivässä todellakin oli taikaa ja siunausta.
Koko kesä oli ollut ikimuistoisen kylmä ja sateinen. Puhelimestani löytyy noin 30 screenshottia sääennusteista elokuun 15. päivälle. Niihen kuuluu ukkosta, pilvistä, sadetta, puolipilvistä ja lämpötiloissa kaikkea väliltä +12 – +22. Jotain käsittämätöntä tapahtui – hääpäivänä paistoi aurinko, ilma oli täydellisen leppoinen, ei ollenkaan liian kuuma. Muutama poutapilvi purjehti syvässä sinessä ja tuulenvire leyhytti kampausta juuri sopivasti niin, ettei voinut kuin nauraa sitä, kuinka uskomattoman hyvä onni voi nuorellaparilla olla.
Lupaukset rakastaa nyt ja aina annettiin Ruustinnanhovin rannassa. Sähköjä ei tarvittu, kun musiikista huolehti ystävistä ja tutuista koottu orkesteri. Edellisenä päivänä talkoissa oli ollut lähes parikymmentä henkeä ja fiilis oli ollut hyvä: yhteistyöllä olimme saaneet hääpaikasta koristeltua aivan upean. Ihmisten erilaiset lahjat pääsivät oikeuksiinsa ja niin hääpaikalle nousi juhlateltta, loihdittiin ikimuistoisin hääkakku koskaan ja ilmestyi kukkakaaria ja kukkia ihan joka paikkaan.
En voi koskaan unohtaa sitä valtavaa avun määrää, jonka saimme unelmiemme toteuttamisessa. Sitä todellakin osaa olla kiitollinen, kun apua saa silloin, kun sitä epätoivoisimmin tarvitsee.
Oli uskomatonta nähdä, että visio, kuvitelmat ja ajatukset muuttuivat käsinkosketeltaviksi ja silmillä nähtäviksi. Niimpä sinä päivänä unelmista tuli totta: vihkiminen järven rannalla kukkakaaren alla, siirtyminen julhapaikalle hevosvaunulla, elävä orkesterimusiikki ja kaunis juhlapaikka maisemineen ja kukkakoristeluineen. Siihen tarvittiin lukemattomia työtunteja ja aivan liian lyhyiksi jääneitä yöunia, eikä ainoastaan meiltä, vaan myös monelta muulta ihanalta ja avuliaalta ihmiseltä.
Tärkeintä päivässä oli sen sisältö. Se, että rakkaimmat ihmiset saapuivat sinne vain meitä kahta varten, kuuntelemaan lupausta siitä, että tahdomme olla toistemme tukena aina, loppuun asti. Olin niin innoissani ja onnellinen, kun huomasin myös vieraiden nauttivan silminnähden. Tunnelma oli rento ja hyvä, ohjelma ikimuistoista, hauskaa, ihanaa ja koskettavaa. Jälkeenpäin kuulin monilta, että häät olivat olleet kauneimmat, jossa he olivat koskaan olleet.
Kaikkien unelmien joukossa tärkein oli tietysti avioliiton solmiminen. Sinä päivänä lupasin Jumalan kasvojen edessä maailman upeimmalle ja rakkaimmalle ihmiselle olla hänen lähellään aina, oli tilanne mikä tahansa. Luottaa, kasvaa ja nauraa yhessä. Antaa anteeksi, halata ja pitää kädestä. Tuhlata rakkautta.
Kiitos Janita, kun ikuistit elämämme tärkeimmän päivän yhtä täydellisenä, kun sen koimme! Näiden kuvien kautta voimme palata elämämme ikimuistoisimpaan päivään aina uudelleen. Vielä sitten viisaina, ryppyisinä ja tyytyväisinä ysikymppisinäkin katsella niitä ilta-auringon kajossa ja jutella, että tuo päivä oli paras mahdollinen tapa aloittaa yhteinen matka. “
Marisa